Toinen kone Raspberry Pi:n rinnalle: EliteDesk homelab-palvelimena

Missä vaiheessa pieni Raspberry Pi ei enää riitä kaikkeen?

Kysymys tulee vastaan jokaiselle, joka menee tässä harrastuksessa alkua pidemmälle. Minulle se tuli kameravalvonnan myötä.

Home Assistant pyörii omalla Pi 5:llään, eikä sen kapasiteetti ole tullut vastaan kertaakaan. Frigate on eri asia. Se analysoi videokuvaa jatkuvasti ja tunnistaa siitä ihmisiä ja autoja — aivan eri luokan kuorma kuin automaatioiden pyörittäminen, eikä Pi 5 siihen taivu.

Koeponnistin Frigaten sillä kameralla joka minulla jo oli. Kokeilu ratkaisi kaksi asiaa kerralla: se todisti että homma toimii, ja se paljasti nopeasti vanhan kameran rajat — kunnollinen valvontakamera tuli taloon kahta viikkoa myöhemmin. Se on oma juttunsa.

Peruste toiselle koneelle oli siis olemassa, ja se osoittautui halvaksi: 80 euroa käytettynä.

Yksi varaus heti alkuun. Tämä ei ole suositus kokoonpanosta eikä kuvaus siitä, miten homelab kannattaa rakentaa. Parempia yhdistelmiä on varmasti olemassa, eikä tätä ole optimoitu miksikään. Se rakentui tähän asentoon aika luontevasti, yksi tarve kerrallaan — ja jäi tähän, koska se toimii.

Mitä ostin

Hakukriteerini olivat suoraviivaiset, ja rehellisyyden nimissä myös aika kapeat: mahdollisimman halpa kone, joka ei olisi täysikokoisen pöytäkoneen kokoinen ja jossa olisi edes jonkin verran laajennusvaraa. Laite tulee kaappiin pysyvästi päälle, joten iso tornikotelo oli poissa laskuista — mutta en myöskään halunnut umpiotä, johon ei mahdu myöhemmin mitään.

Se kolmas kriteeri osoittautui tärkeämmäksi kuin osasin arvata, ja siihen palataan tuonnempana.

En vertaillut tätä uuteen rautaan. En selvittänyt, mitä vastaava uusi mini-PC olisi maksanut, enkä katsonut NAS-laitteita tai muita vaihtoehtoja. Summa oli niin pieni, ettei vertailu tuntunut siinä hetkessä kysymykseltä johon kannattaisi käyttää iltaa. Jos etsit tähän juttuun perusteellista hintavertailua, sitä ei ole — koska sitä ei tehty.

Mitä itse etsisin nyt. Vertailua en tehnyt, mutta jälkikäteen kolme asiaa on osoittautunut ratkaisevaksi:

• Integroitu näytönohjain. Intelin iGPU hoitaa Frigatessa OpenVINO-tunnistuksen ilman erillistä näytönohjainta. Videon purku on tällä hetkellä suorittimella, sillä laitteistokiihdytetty purku ei toiminut tässä kokoonpanossa vakaasti.
• Laajennusvara. Montako M.2-paikkaa, onko vapaata SATA-porttia, mahtuuko koteloon toinen levy. Tämä ratkaisi minulla enemmän kuin mikään muu, ja siihen palataan kohta.
• Muistin tarve riippuu kuormasta. Kuusitoista gigatavua on riittänyt nykyiseen käyttöön, mutta virtuaalikone ja lisääntyneet palvelut ovat tehneet muistivarasta aiempaa tiukemman.

Ensimmäinen työ: Windows pois

Käytetty toimistokone tulee Windowsin kanssa. Se on siis ensimmäinen tehtävä: kone tyhjennetään ja tilalle asennetaan Linux.

Minulle sekin oli uutta. En ollut koskaan vaihtanut käyttöjärjestelmää tällaiselle koneelle, ja etukäteen se tuntui isommalta kuin oli. Verkko on täynnä hyviä ohjeita, ja käytännössä homma on tämä: asennustikku, käynnistysjärjestys kuntoon BIOSista, Ubuntun asennusohjelma läpi. Iltapäivän työ, ei projekti.

Sen jälkeen alkoi se osa, jota en osannut odottaa.

Ubuntussa on työpöytä, ja käytin sitä aluksi kuten mitä tahansa konetta. Aika nopeasti huomasin tekeväni sielläkin melkein kaiken päätteellä — työpöytä oli lähinnä ikkuna, jonka kautta avasin komentorivin.

Kun sen tajusi, seuraava askel oli looginen: viritin SSH-yhteydet kuntoon ja aloin käyttää konetta kokonaan niiden yli. Nyt teen tarvittavat muutokset omalta läppäriltäni, ja palvelin saa olla rauhassa kaapissaan. Ei näyttöä, ei näppäimistöä, ei käyntejä sen luona.

Se otti kyllä hetken. Käyttöliittymästä irrottautuminen tuntui aluksi luopumiselta, vaikka todellisuudessa luovuin vain klikkailusta. Periaatteet tunsin ennestään, mutta vasta tässä pääsi oikeasti syvemmälle — ja nyt se on täysin luontevaa. Komentorivi on itse asiassa se mukavampi tapa: saman komennon voi ajaa uudestaan puolen vuoden päästä muistamatta mitään siitä, mitä silloin klikkasi.

En tiennyt mitä olin ostamassa

Ostohetkellä tämä oli minulle kameravalvontakone. Ei homelab-palvelin eikä Docker-alusta — kone, jolle asennetaan Frigate.

Frigaten myötä otin hypyn Docker-maailmaan. Olin kuullut konteista pitkään, mutta en ollut jostain syystä koskaan kokeillut — nyt oli syy. Siitä tuli koko hankinnan arvokkain sivutuote.

Ensimmäinen konkreettinen esimerkki oli Uptime Kuma, jolla valvon muiden palveluiden toimintaa. Docker Composen määrityksellä ja komennolla docker compose up -d palvelu oli käynnissä muutamassa minuutissa. Itse asennus ei vaatinut pitkää ohjeiden kahlaamista.

Ja tässä oli se varsinainen yllätys: siihen meni minuutteja. Olin lykännyt Dockerin kokeilua vuosia, koska se kuulosti isolta opeteltavalta asialta. Ensimmäinen palvelu oli pystyssä ennen kuin ehdin kunnolla aloittaa opettelun.

Jos kokeilu ei miellytä, kontin voi pysäyttää ja poistaa ilman koko koneen siivoamista. Pysyvät tiedot ja taltiot pitää kuitenkin käsitellä erikseen — niiden poistaminen voi hävittää palvelun datan.

Se muutti tekemisen luonteen. Kun kokeilu ei enää maksa yhtä iltaa asennusta ja toista iltaa siivousta, tulee kokeiltua enemmän. Ja kokeilluista palveluista osa jäi.

Kone ei siis ostanut minulle pelkkää kameravalvontaa. Se avasi kaksi ovea, joista kumpaakaan en ollut etsimässä: komentorivin ja kontit. Ne ovat molemmat sellaisia taitoja, jotka jäävät käyttöön pitkälti tämän harrastuksen ulkopuolellekin — ja ne ovat yhä paras asia, minkä siitä sain.

Mitä koneella ajetaan

EliteDeskillä pyörii useita Docker-kontteja. Ne jakautuvat kolmeen ryhmään, ja jako kertoo enemmän kuin tarkka lukumäärä:

Tärkeät arjen palvelut. Immich kuvakirjastona, Nextcloud tiedostoille ja Vaultwarden salasanoille. Niiden tiedot ja toimivuus ovat minulle tärkeitä myös silloin, kun en itse ehdi korjata ongelmaa heti.

Kodin tekniikka. Frigate hoitaa kameravalvonnan — se palvelu, jonka takia koko kone hankittiin. TeslaMate kerää auton dataa omaan tietokantaansa.

Ylläpitäjän työkalut. Uptime Kuma valvoo, että muut palvelut vastaavat. Glances näyttää koneen tilan. Watchtower päivittää kontteja. Näitä ei käytä kukaan muu kuin minä, ja se on ihan hyväksyttävä syy palvelun olemassaololle.

Jokainen näistä ansaitsee oman juttunsa. Tässä riittää se, että kone on olemassa ja mitä se tekee — ja se, mitkä palveluista oikeasti jäivät käyttöön, on kokonaan oma kysymyksensä.

Levy täyttyi, ja siitä tuli projekti

Vuoden käytön jälkeen vastaan tuli raja, joka homelabissa tulee ennemmin tai myöhemmin: järjestelmälevy oli täynnä.

Filesystem      Size  Used Avail Use% Mounted on
/dev/nvme0n1p2  233G  183G   39G  83% /

Suurin osa tilasta oli mennyt niille kahdelle palvelulle, jotka kirjoittavat levylle lakkaamatta: kameratallenteille ja kuvakirjastolle. Ne eivät ole palveluita, joiden tarve pysyy paikallaan — molemmat kasvavat joka päivä itsestään. Heinäkuussa 2026 Frigate vei 69 gigatavua ja Immich 33 gigatavua. Molemmat olivat kasvaneet siirron jälkeen.

Se alkoi myös näkyä käytössä. Frigaten tallenteet eivät usein lähteneet pyörimään käyttöliittymässä lainkaan.

Ratkaisuksi tuli toinen levy: käytetty Samsung 870 EVO, 2 teratavua.

Käytetty SSD kuulostaa riskiltä, mutta se on itse asiassa yksi harvoista käytetyistä osista, jonka kunnon näkee numeroina. Myyjällä oli kuvakaappaus levyn tilastoista — ostettaessa 99 prosenttia raportoitua kuntoa ja noin 12 000 käyttötuntia — ja tarkistin samat luvut itse kaupan jälkeen. Luvut ovat hyödyllisiä kuntoindikaattoreita, mutta ne eivät takaa, ettei levy voisi rikkoutua äkillisesti.

Tämä on käytännön neuvo, joka kannattaa ottaa mukaan: pyydä käytetystä SSD:stä sen tilastot ennen kauppaa ja tarkista ne itse sen jälkeen. Se on parin minuutin työ ja poistaa suurimman epävarmuuden koko hankinnasta.

Frigate, Immich ja loput tilaa syövät palvelut siirtyivät uudelle levylle omaan hakemistoonsa, ja järjestelmälevylle jäi vain käyttöjärjestelmä ja konttien tilatiedot.

Miksi SATA eikä toinen NVMe?

Tämä ei ollut valinta vaan rajoite. EliteDesk 800 G3 SFF:ssä on yksi ainoa M.2-paikka, ja se oli jo järjestelmälevyn käytössä. Jos koneeseen halusi lisää tilaa korvaamatta järjestelmälevyä, realistinen vaihtoehto oli 2,5 tuuman SATA: vapaa portti ja kiinnityspaikka löytyivät, toista M.2-paikkaa ei. Järjestelmälevyn olisi toki voinut vaihtaa isompaan, mutta se olisi tarkoittanut koko koneen uudelleenasennusta yhden ongelman takia.

Pakosta syntyi silti järkevä työnjako. Käyttöjärjestelmä ja konttien tilatiedot pysyvät nopealla NVMe:llä, ja massadata menee isolle, halvalle SATA-levylle sen rinnalle. Juuri sitä varten se levy on — ei nopeutta, vaan tilaa.

Ja tässä se kolmas hakukriteeri lunasti itsensä. Kone ei ollut umpio: siinä oli vapaa portti ja paikka, johon levy mahtui. Se ei ole itsestäänselvyys pienissä koneissa, ja juuri se teki eron sen välillä, ostinko lisää tilaa vai kokonaan uuden koneen.

Itse levyn valintaa en sen sijaan juuri punninnut. Kahden teratavun levy osui kohdalle hyvällä hinnalla, ja koska SSD:t ovat viime vuosina kallistuneet, hyvä diili painoi enemmän kuin vertailu.

Jälkikäteen kysyin sen kysymyksen, joka olisi kuulunut kysyä ennen: kestääkö kuluttajalevy Frigaten jatkuvan kirjoittamisen? Valmistajan ilmoittaman kirjoituskestävyyden perusteella rasitus ei näytä olevan välitön ongelma. Samsungin lupaama 1 200 teratavun kirjoituskestävyys on suuri suhteessa omiin tallennusmääriini. Se oli minun huoleni, mutta käytännön kirjoitusmääriä ja jäljellä olevaa käyttöikää ei voi päätellä varmasti pelkästä lupauksesta.

Oikea riski on toisaalla: levyjä on yksi. Jos se hajoaa, mukana menevät kameratallenteet, kuvakirjasto ja tiedostot samalla kertaa. Kuluminen on ennustettavaa ja mitattavaa, äkillinen rikkoutuminen ei ole — eikä siihen auta parempi levy vaan varmuuskopiot. Ne ovat oma juttunsa, ja se juttu on tulossa.

Tallenteet alkoivat toimia paremmin heti. Heinäkuun 2026 tarkistuksessa järjestelmälevyn käyttö näytti tältä:

/dev/nvme0n1p2  233G   46G  176G  21% /
/dev/sda1       1.8T  134G  1.6T   8% /mnt/data

Aiemman 83 prosentin käyttöasteen sijaan järjestelmälevy oli heinäkuussa 21-prosenttisesti käytössä. Uudella levyllä oli heinäkuun mittauksessa käytössä 134 gigatavua kahdesta teratavusta. Marraskuun 2026 tarkistuksessa käyttöasteet olivat vastaavasti 35 ja 10 prosenttia.

Työnjako: kaksi konetta, kaksi tehtävää

Tämä ei ollut alusta asti suunniteltu arkkitehtuuri, mutta siitä tuli sellainen:

• Raspberry Pi 5 ajaa Home Assistant OS:ää. Yksi tehtävä: talon automaatio.
• EliteDesk ajaa kaiken muun: palvelut, kokeilut ja raskaammat työt.

Jako maksaa yhden ylimääräisen laitteen sähkön ja ylläpidon. Vastineeksi palveluiden kokeilu ei kosketa talon automaatiota lainkaan: kun asennan uuden kontin tai säädän Frigatea, Home Assistant ei ole siinä mukana.

Rehellisyyden nimissä tämä ei tee automaatiosta koskematonta. Home Assistantia säädetään ja päivitetään myös, ja silloin riski on siellä. Mutta se on eri riski eri hetkellä — nämä kaksi eivät kaadu yhtä aikaa samasta syystä, eikä toisen sotkeminen vie toista mukanaan.

Yhdellä tehokkaammalla koneella tämän saisi virtualisoimalla — mutta silloin molemmat olisivat saman fyysisen laitteen varassa, ja huoltokatko koskisi kumpaakin.

Käytetyn raudan riski, joka ei toteutunut

Käytetyssä koneessa on ilmeinen riski: ei takuuta, tuntematon käyttöhistoria ja rauta, joka on jo elänyt yhden elämän toimistossa.

Minulle se ei ole realisoitunut. Kone on pyörinyt hankinnasta asti ilman ainuttakaan ongelmaa — ei kaatumisia, ei laiterikkoja, ei mitään mitä olisi joutunut korjaamaan.

Se ei ole todiste siitä, että käytetty rauta olisi turvallinen valinta. Se on yksi laite ja yksi otos. Mutta se on rehellisin asia mitä voin sanoa: pelkäsin turhaan, ja tällä panoksella riski oli joka tapauksessa sellainen, jonka kanssa pystyi elämään.

Kannattiko

Kannatti. Kahdeksankymmenen euron kone on ajanut useita palveluita yli vuoden ilman yhtään laiterikkoa tai kaatumista, ja sen mukana tuli tapa tehdä jota en ennestään tuntenut.

Tähän kohtaan odotetaan silti yleensä takaisinmaksulaskelmaa. Sellaista ei tule, koska konetta ei hankittu maksamaan itseään takaisin.

Se hankittiin ajamaan itsehostattuja palveluita. Jos säästöä syntyy, se syntyy niiden kautta — pilvitilauksista, joita ei tarvitse maksaa, ja palveluista, jotka pysyvät omassa hallinnassa. Kone on alusta, ei sijoitus. Ja jos se tuottaa jotain muuta säästöä siinä sivussa, se on plussaa eikä peruste.

Tämä on mielestäni terveempi tapa ajatella homelabia kuin se, jossa jokainen laite pitää perustella takaisinmaksuajalla. Se on hinta, jolla kokonainen palvelinkäyttöön kelpaava kone tuli taloon — ja sen jälkeen kysymys ei ole enää raudasta vaan siitä, mitä sen päälle rakentaa.

Kaksi asiaa tekisin toisin.

Ostaisin sen aiemmin. Ostin kameravalvontakoneen enkä tiennyt ostavani harrastusta.

Ja etsisin pienemmän. Tornikoneen kokoinen se ei ole, mutta pieni se ei silti ole: kone hurisee sivummalla, koska sitä ei oikein kehtaa pitää esillä. Jos vaihtaisin sen johonkin, vaihtaisin nimenomaan kokoon — se on hankinnan ainoa asia, joka on häirinnyt jälkikäteen.

Yhtä asiaa mietin edelleen: NAS. Useamman levyn verkkolevy voisi parantaa palvelun jatkuvuutta yksittäisen levyn rikkoutuessa, mutta maksaisi moninkertaisesti. Se ei korvaisi varmuuskopioita. En harkinnut sitä ostohetkellä lainkaan — se nousi mieleen vasta jälkikäteen, ja on siellä edelleen. Kun tallennustarve seuraavan kerran kasvaa, kysymys on taas auki.