Suomalaisissa taloissa hurisee valtava määrä Vallox-ilmanvaihtokoneita. Ne ovat sitä kodin tekniikkaa, jota ei ajatella: kone vaihtaa ilmaa vuoden ympäri, ja ainoa kosketus siihen on seinällä oleva ohjauspaneeli — sekin lähinnä silloin, kun takka sytytetään tai sauna lämmitetään.
Tässä se on — se seinäpaneeli, jonka ohi kävellään sata kertaa päivässä. Tämä juttu kertoo, miten tämän laatikon tiedot päätyivät Home Assistantiin, ja mitä matkalla oli vastassa.
Kun liitin oman koneeni Home Assistantiin, itse integraatio oli koko projektin helpoin osa. Vaikeinta oli kaikki se, mistä kukaan ei kirjoita: ensin selvittää, onko koneessa ylipäätään valmiutta verkkoon — ja sitten löytää ethernet-kaapeli, joka oli piilossa talon rakenteiden sisällä. Tämä juttu kertoo siitä metsästyksestä, ja sen jälkeen rehellisesti siitä, mitä liittäminen lopulta antoi. Spoileri: ei vallankumousta, vaan yhden hyvän automaation.
Vaihe 1: onko koneessa edes valmiutta?
Koneeni on Vallox 096 MV. Ensimmäinen ja yllättävän työläs vaihe oli selvittää, voiko sen ylipäätään kytkeä verkkoon. Tämä tieto ei löytynyt yhdestä paikasta: kaivoin nettiä tosissaan, ja varmuus rakentui pikkuhiljaa palasista — kunnes olin riittävän varma siitä, että MV-sarjan koneissa verkkovalmius on ja että koneen takaa pitäisi löytyä valmis ethernet-kaapeli.
Jos harkitset samaa, tämä on ensimmäinen tarkistus: MV-sarjan Valloxeissa liitäntä on olemassa. Sen löytäminen onkin sitten toinen tarina.
Vaihe 2: reikä, tarkastuskamera ja rujo totuus
Kaapeli oli siis teoriassa olemassa — mutta missä? Kone istuu kodinhoitohuoneen seinällä, eikä sen takana olevaan tilaan näe mistään.
Ainoa reitti oli pieni reikä, josta koneen virtajohto tulee. Ostin varta vasten parikymmenen euron tarkastuskameran, kurkkasin siitä reiästä — ja siellä se oli: koneen takana on tyhjä tila, jossa kulkevat sekä virtajohto että musta ethernet-kaapeli, kytkemättömänä ja odottamassa.
Löytäminen oli kuitenkin vasta puoli voittoa. Kaapelin ulos saaminen vaati reiän suurentamista niin paljon, että käsi mahtui sisään. Koko operaatio — etsintä ja kaivaminen — vei pari tuntia, ja rehellisyyden nimissä: reikä ei ole enää kaunis. Se on hinta, jonka maksoin siitä, ettei kukaan talon rakennusvaiheessa ajatellut ilmanvaihtokoneen joskus haluavan nettiin.
Tämä on hyvä sanoa ääneen odotusten kalibroimiseksi: älykotiprojektin vaikein työkalu ei aina ole YAML-editori. Joskus se on parikymmenen euron tarkastuskamera ja käsi seinän sisässä.
Vaihe 3: verkko huoneeseen, jossa ei ole verkkoa
Kolmas ongelma: kodinhoitohuoneessa ei ole ethernet-pistoketta. Kaapeli oli nyt esillä, mutta sen toisessa päässä ei ollut mitään.
Ratkaisu oli tuoda verkko huoneeseen langattomasti: laite, jonka voi sijoittaa minne haluaa ja joka tarjoaa ethernet-portin siellä missä sitä tarvitaan. Sellainen asettui kodinhoitohuoneeseen kaappien päälle, ja koneen kaapeli kytkeytyi siihen.
Tähän sisältyy rehellinen mutka. Ensimmäinen yritys oli tavallinen wifi-laajennin, ja se osoittautui vääräksi työkaluksi: yhteys jäi niin heikoksi, että Vallox-integraatio toimi huonosti. Kunnollinen mesh-verkko tuli taloon vasta myöhemmin — ja oli tulossa muutenkin — ja vasta sen jälkeen liitos oli vakaa. Idea oli alusta asti oikea, ensimmäinen toteutus ei.
Jos aiot samaa, tästä kannattaa ottaa opiksi: laajennin ja mesh eivät ole sama asia. Molemmista löytyy ethernet-portti, mutta se mitä portin takana on, ratkaisee toimiiko integraatio vai pätkiikö se.
Kun kone helmikuussa 2024 lopulta oli verkossa, loppu oli muodollisuus: koneen IP-osoite näkyi Valloxin omassa hallintapaneelissa, ja Home Assistantin virallinen Vallox-integraatio yhdistyi siihen suoraan lähiverkossa. Home Assistantin lukemat ja ohjaus eivät kulje MyVallox Cloudin kautta. Kone voi silti olla erikseen rekisteröity MyVallox Cloudiin ja pitää siihen rinnakkaista internet-yhteyttä esimerkiksi etäohjausta ja automaattisia ohjelmistopäivityksiä varten. Paikallinen Home Assistant -integraatio ja laitteen pilviyhteys eivät siis sulje toisiaan pois.
Tältä koneen oma selainkäyttöliittymä näyttää — jo ennen Home Assistantia pelkkä verkkoon kytkeminen antaa tämän: neljä lämpötilaa ilmavirroittain ja koneen tilan. Integraatio tuo samat tiedot sinne, missä muukin talo on.
Integraation myötä Home Assistant näkee koneen profiilin (kotona / poissa / takka / boost) ja mittaukset, ja profiilia voi vaihtaa palvelukutsulla — eli automaatiolla tai dashboardin napista.
Oma käyttöni asettui kolmeen asiaan: laite näkyy dashboardilla muun talon rinnalla, sitä voi ohjata sieltä suoraan — käytännössä se tarkoittaa takkatoimintoa — ja näkyviin on nostettu suodattimien vaihtopäivä — kone kertoo sen itse, integraatio vain tuo tiedon esiin. Juuri suodatinmuistutus on aliarvostettu hyöty: se on tieto, jonka seinäpaneeli kyllä tietää, mutta jota kukaan ei käy sieltä katsomassa ennen kuin sisäilma jo kertoo asian. Ja yksi yllättävä bonus: talon luotettavin ulkolämpötila tulee Valloxilta, joka mittaa sen suoraan sisään tulevasta ilmavirrasta.
Tältä arki näyttää: ilmanvaihto ja ilmalämpöpumppu samassa kortissa, profiili vaihtuu alasvetovalikosta, ja suodattimien vaihto muistuttaa itsestään kortin kulmassa. Ei mitään dramaattista — ja juuri siksi se toimii.
Ja sitten: se yksi automaatio
Kaiken tämän jälkeen voisi odottaa automaatioiden ilotulitusta. Todellisuus: Valloxin omaa automaatiologiikkaa on yksi — läsnäolo-ohjaus. Kun viimeinen lähtee kotoa, ilmanvaihto siirtyy poissa-profiilille, ja kun joku tulee kotiin, se palaa normaaliin. Käytännössä nämä kaksi suuntaa on toteutettu omina automaatioinaan.
Tässä on tunnustus, joka kertoo jotain automaatioiden elinkaaresta: nämä automaatiot eivät edes syntyneet ilmanvaihtoa varten. Rakensin ne jo joulukuussa 2023 ohjaamaan valvontakameraa kotiin tulon ja lähdön mukaan — silloin Vallox ei ollut vielä edes verkossa. Kamera vaihtui sittemmin toiseen järjestelmään, mutta läsnäolotieto ja automaation runko jäivät. Ilmanvaihdon profiilinvaihto muutti valmiiseen runkoon kuin valmiille tontille.
Sitten siivosin vanhan kameran automaatioita ja poistin samalla vahingossa myös ilmanvaihdon ohjauksen. Automaatio oli vaihtanut työpaikkaa, mutta sen nimi viittasi edelleen kameraan — ja sai toimivan ohjauksen näyttämään kuolleelta jäänteeltä. Huomasin puutteen vasta tätä juttua tarkistaessani ja palautin ohjauksen kahtena selvästi nimettynä Vallox-automaationa.
Miksi palautin juuri tämän? Koska se täyttää arjen tärkeimmän ehdon: sitä ei huomaa. Kukaan ei kärsi, jos ilmanvaihto käy tyhjässä talossa pienemmällä teholla, eikä kenenkään tarvitse muistaa mitään. Seinäpaneelilta saman tekisi kaksi painallusta — kahdesti päivässä, joka päivä, myös silloin kun sen unohtaa.
Säästääkö poissa-profiili energiaa? Pitkään vastaukseni oli “en tiedä” — ilmanvaihdon osuutta ei saanut talon kokonaiskulutuksesta erilleen. Lopulta laitoin koneen väliin energiamittaavan älypistorasian. Ja tässäkin on pieni jatkumo: sama pistorasia latasi aiemmin sitä käytöstä jäänyttä seinätablettia — pistorasia vaihtoi työpaikkaa, aivan kuten läsnäoloautomaatiokin.
Viiden ja puolen viikon mittausjaksolla kotona-profiilin tavallinen kulutus asettui noin 55–65 wattiin. Puhalluksen tehostuessa hetkelliset lukemat nousivat korkeammalle. Se on jääkaappiluokan kuorma: ei merkityksetön, mutta ei myöskään se, mistä sähkölasku syntyy.
Kiinnostavin kysymys on kuitenkin se, jonka takia se ainoa ohjaus on olemassa: paljonko poissa-profiili oikeasti pudottaa kulutusta? Tyhjän talon ilmanvaihtoa ei tietenkään sammuteta, mutta sen ei myöskään tarvitse käydä samalla teholla kuin silloin, kun kaikki ovat kotona. Automaation tarkoitus on minimoida tarpeeton sähkönkäyttö niin, ettei kenenkään tarvitse ajatella asiaa.
Julkaisupäivän suorassa testissä kulutus putosi profiilin vaihdon jälkeen noin 56 watista 27 wattiin. Pidemmässä aineistossa matalan kulutuksen jaksot asettuivat samalle tasolle, keskimäärin noin 26 wattiin. Poissa-profiili pudottaa kulutuksen siis karkeasti puoleen tavallisesta kotona-tasosta.
Parin viikon poissaolossa ero on suuruusluokaltaan noin 10 kilowattituntia. Rahassa se tarkoittaa muuttuvilla sähkökustannuksilla suunnilleen euroa tai kahta. Se on mukava sivutuote, mutta ei automaation varsinainen tarkoitus: olennaista on, ettei tyhjä talo käytä turhaan yhtä paljon sähköä kuin asuttu — eikä kenenkään tarvitse muistaa kahta painallusta seinäpaneelilta.
Toteutunutta vuosisäästöä en voi laskea, koska minulla ei ole kattavaa tilastoa kaikista poissaolotunneista. Suuruusluokkaa voi silti hahmottaa esimerkillä: kahden viikon kesäloma, kuusi muualla vietettyä viikonloppua ja keskimäärin kolme tuntia viikossa muita hetkiä, jolloin koko talo on tyhjänä, tekisivät automaation kymmenen minuutin viive huomioiden yhteensä noin 770 tuntia poissa-profiililla. Mitatulla noin 30 watin erolla se tarkoittaisi noin 23 kilowattituntia vuodessa — omassa talossani suunnilleen yhden kesäpäivän koko sähkönkulutusta.
Jos vältetyn kilowattitunnin muuttuva kokonaishinta olisi 10–20 senttiä, rahallinen vaikutus olisi noin 2–5 euroa vuodessa. Haarukka sisältää energian arvonlisäverollisen hinnan marginaaleineen, siirron kulutusperusteisen osan ja sähköveron, mutta ei kiinteitä kuukausimaksuja. Laskelma ei myöskään sisällä mahdollista talven lämmitysenergian vähenemistä.
Yksinään tämä ei juuri näy sähkölaskussa, eikä Vallox ole säästöjen kokonaisuudessa kuin pieni sivujuonne. Suuremmat vaikutukset tulevat muista energianohjauksista, mutta pienet purot täydentävät kokonaisuutta. Jos muutaman kilowattitunnin turhan kulutuksen voi poistaa automaattisesti ilman haittaa tai muistettavaa tehtävää, sekin kannattaa ottaa talteen. Siksi tämän automaation arvoa ei ratkaise se, säästääkö juuri Vallox vuodessa kolme vai viisi euroa.
Mitä en automatisoinut — ja miksi
Tähän kohtaan kuuluisi tavallisesti lista kosteusohjauksista ja CO₂-perusteisista tehostuksista. Minulla ei ole niitä, ja se on tietoinen valinta.
Ilmanvaihtokone hoitaa perustyönsä itse ja hyvin. Se on mitoitettu talolle, ja sen oma logiikka tehostaa esimerkiksi kosteuden noustessa. Jokainen päälle rakennettu ohjaus on uusi tapa rikkoa toimiva peruskone — ja ilmanvaihto on juuri sellainen järjestelmä, jonka rikkoutumisen huomaa vasta viiveellä ja väärästä paikasta: huonosta sisäilmasta.
Tästä pääsee tämän blogin kantavaan periaatteeseen: älykodin pitää toimia myös käsin. Seinäpaneeli toimii täsmälleen kuten ennenkin. Jos Home Assistant on rikki, ilmanvaihto ei ole. Kukaan perheessä ei edes huomaisi, jos integraatio katoaisi huomenna — paitsi minä.
Odottamaton hyöty: takkaprofiilista tuli lämmityksen väistösignaali
Yksi asia liittämisessä yllätti, ja se ei liity ilmanvaihtoon lainkaan.
Talon lämmitystä ohjaa oma logiikkansa, joka säätää ilmalämpöpumppua ja lattialämmitystä sisälämpötilan ja pörssisähkön hinnan mukaan. Kun Vallox on Home Assistantissa, ilmanvaihdon profiili on lämmityslogiikan käytettävissä — ja siitä syntyi sääntö, jota en olisi ilman integraatiota voinut tehdä: kun ilmanvaihto on takkaprofiililla, lämmityksen ohjaus väistyy kokonaan. Takan sytyttäminen kertoo järjestelmälle, että lämmitys on nyt hoidossa — kukaan ei säädä mitään sitä vastaan.
Tämä on integraatioiden hiljainen arvo, josta puhutaan vähän: yksittäinen liitos ei aina tuota omaa automaatiotaan, vaan signaalin, jota jokin muu järjestelmä voi käyttää. Seinäpaneelin painallus, joka ennen ohjasi vain puhallinta, on nyt koko talon lämmityksen väistökytkin.
Ja takkaprofiili toimii myös toiseen suuntaan: sen saa nykyään päälle puhelimesta. Pieni asia — mutta se, ettei takkaa sytyttäessä tarvitse enää kävellä fyysiselle paneelille, on juuri sitä arkista mukavuutta, jonka takia tällaisia liitoksia tehdään.
Kannattiko?
Kun projektia katsoo kokonaisuutena, lopputulos on varsin maltillinen. Se vaati selvitystyön illat, halvan tarkastuskameran, pari tuntia fyysistä työtä ja pysyvästi entistä rujomman reiän kodinhoitohuoneen seinään — projektin isoin osa ei ollut softaa. Vastineeksi sain yhden automaation, joka poisti kaksi päivittäistä painallusta; laitteen ja suodattimien vaihtopäivän samaan näkymään muun talon kanssa; takkaprofiilin puhelimeen; ja väistösignaalin osaksi lämmitysjärjestelmän logiikkaa.
Projektin kiinnostavin opetus on silti se, ettei älykoti aina ala uuden laitteen ostamisesta. Valloxissa verkkovalmius oli jo tehtaalla rakennettu koneeseen, ja ethernet-kaapelikin odotti rakenteiden sisällä. Puuttui vain viimeinen yhteys. Talon olemassa olevassa tekniikassa voi olla hyödyllisiä ominaisuuksia ja tietoa, jotka jäävät kokonaan käyttämättä, kunnes joku selvittää, mitä laite jo osaa.
Se ei ole vallankumous. Mutta juuri tällaisista pienistä, huomaamattomista liitoksista toimiva älykoti koostuu. Jos talossasi on MV-sarjan Vallox, valmius on todennäköisesti olemassa — kysymys on vain siitä, kuinka syvälle rakenteisiin se on haudattu. Itse integraatio on iltapäivän kevyin projekti. Kaapelin löytäminen ratkaisee, kuinka monta iltapäivää sitä ennen kuluu.
Kommentit
Kommentoi nimimerkillä ilman käyttäjätiliä. Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.